https://www.laakarilehti.fi/kliininen-tyo/lakiuudistus-selkiyttaa-vastuita-paihdepalveluissa/

– Raja sosiaalihuollon ja terveydenhuollon välillä on ollut häilyvä, sanoo lääkintöneuvos Helena Vorma.

Mielenterveys- ja päihdelainsäädäntöä on uudistettu vuoden alussa. Tavoitteena on selkiyttää vastuita ja täsmentää säännöksiä. Isoimmat muutokset koskevat päihdepalveluita.

– Varsinkin päihdehuollossa on ollut ongelmana se, että raja sosiaalihuollon ja terveydenhuollon välillä on ollut häilyvä. Se on saattanut tehdä työnteosta epäselvää, kertoo lääkintöneuvos Helena Vorma sosiaali- ja terveysministeriöstä.

Esimerkiksi päihdehoidon tulkinnassa on ollut vaihtelua kunnittain siinä, kenen mandaatilla hoitoon ohjataan. Lääkärin, hoitajan vai sosiaalityöntekijän?

Uusi laki selventää, että päihdehoito ja lääkinnällinen kuntoutus ovat aina sisällöllisesti ja luonteeltaan terveydenhuoltoa – niin avo- kuin laitoshoidossakin.

Silloin noudatetaan terveydenhuollon lainsäädäntöä muun muassa hoitoon pääsyssä, päätöksenteossa ja potilaan oikeuksissa.

Tilanteissa, joissa tarvitaan samanaikaisesti sosiaali- ja terveydenhuollon palveluita tai ne toteuttavat palveluita yhdessä, hoitoon ja lääkinnällisen kuntoutukseen sovelletaan terveydenhuoltolain säädöksiä.

– Terveydenhuollon arvion perusteella toteutetaan hoitoa ja tehdään hoitosuunnitelma. Sosiaalihuollolle kuuluu sosiaalinen kuntoutus, eli se onnistuu laitospalveluna jatkossakin.

Mielenterveyspuolella on ollut vähemmän epäselvyyksiä vastuista, mutta sielläkin esimerkiksi kasvatus- ja perheneuvoloissa on saattanut olla epäselvää, mikä on hoitoa ja mikä taas sosiaalihuollon palvelua.

Jatkossa mielenterveyden hoidosta ja päihde- ja riippuvuushoidosta säädetään ensisijaisesti terveydenhuoltolaissa ja sosiaalihuollon mielenterveys- ja päihdetyöstä sosiaalihuoltolaissa.

Mielenterveys- ja päihdehuoltolakeihin jäävät toistaiseksi vain tahdosta riippumatonta hoitoa ja valtion mielisairaaloita koskeva sääntely. Nämä ovat molemmat mukana itsemääräämisoikeutta koskevassa laajassa valmistelussa.

Mielenterveydenhoitoa ja päihde- ja riippuvuushoitoa koskevia pykäliä on myös täsmennetty. Näin pyritään lisäämään palveluiden monimuotoisuutta ja jatkuvuutta.

Esimerkiksi sairaala- ja avohoidon lisäksi on huomioitu erilaisia liikkuvia ja potilaan kotiin vietäviä palveluita. Palveluiden parantamiseen on varattu yhteensä 18 miljoonan euron rahoitus, kertoo Vorma.

Perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon yhteistyötä hoidossa ja hoidon suunnittelussa vahvistetaan.

– Tavoitteena on, että kun voimavarat ovat rajalliset, optimoimalla pystytään hyödyntämään niitä parhaiten. Yksittäiselle lääkärille tämä tarkoittaa ehkä sitä, että tarjolla olisi enemmän konsultaatiomahdollisuuksia.

Potilaan kannalta se tarkoittaa parempaa hoidon osuvuutta ja hoitoon pääsyä.

Lisäksi päihde- ja riippuvuushoitoon tulee pakolliseksi työnohjaus. Aiemmin se on ollut lakisääteistä mielenterveyspalveluissa.